8. tammikuuta 2015 | Jon Hautamäki

Vero

KHO 2014:182 – Käytetyn tuontiauton verotus

Korkein hallinto-oikeus (KHO) on 19.12.2014 antanut hyvin mielenkiintoisen sekä merkittävän vuosikirjapäätöksen KHO 2014:182 liittyen tuontiautojen päästöperusteiseen autoverotukseen ja kuinka sen kaltainen verotuskäytäntö voi olla syrjivää Euroopan unionin syrjimättömyysperiaatteen nojalla.

Selostus ratkaisusta

A oli vuonna 2008 tuonut Suomeen Saksasta ostamansa Saksassa vuonna 1998 käyttöön ote­tun Ferrari-merkkisen henkilöauton. Tulli oli autoverotusta toimittaessaan soveltanut veron osuutta määrätessään 1.1.2008 voimaan tullutta autoverolain 5 a §:n mukaista auton hiilidioksidipäästöihin perustuvaa järjestelmää. Veron osuudeksi oli määrätty 31,50 pro­senttia auton vähittäismyyntiarvosta. Hallinto-oikeus katsoi A:n valituksen johdosta anta­massaan päätöksessä, että autoverolain 5 a §:n mukaisen hiilidioksidi­pääs­töön perustuvan veroprosentin käyttäminen voi johtaa siihen, että Suomeen tuotavasta ajo­neu­vosta kannetaan autoveroa enemmän kuin mitä on jäljellä vastaavassa Suomessa ensire­kis­te­röidyssä ajoneuvossa, ja vahvisti A:n ajoneuvoon sovellettavaksi veron osuudeksi 29 pro­senttia.

KHO ei muuttanut hallinto-oikeuden ratkaisua, vaan pysytti voimassa hallinto-oikeuden päätöksen todeten, että päästöperusteisen järjestelmän soveltaminen tuontiautoihin voi johtaa siihen, että Suomen markkinoilla on ennen vuotta 2008 tänne rekisteröityjä vastaavia autoja, joissa veron määrä on pienempi. Toisin sanoin Tullin käytäntö oli suosinut Suomessa ensirekisteröityjä autoja, joiden autoverokustannus oli pienempi kuin Suomeen maahantuoduilla samanikäisillä autoilla. Unionin oikeuden mukaisen syrjimättömyysperiaatteen mukaan Suomeen toisista jäsenvaltioista tuotaville autoille ei voida asettaa suurempaa verorasitusta kuin jo kotimaan markkinoilla olevilla vastaavilla autoilla on. Tämän vuoksi menettely, jossa tuontiauton autovero määrättiin hiilidioksidipäästöjen perusteella tekemättä syrjivyysarviointia, katsottiin KHO:n toimesta unionin oikeuden vastaiseksi.

Päätelmiä ratkaisusta

Yleisesti voitaneen todeta, että tämähän ei ole ensimmäinen kerta kun Tulli saa nenilleensä autoveroon liittyvissä asioissa; lienee jo notorisesti tunnettua, että Suomen autoveroa koskevat säännökset monilta osin ovat vastoin Euroopan unionin säännöksiä ja periaatteita. KHO:n päätös on luonnehdittavissa ainoastaan tuoreimmaksi sarjassa, jossa Tulli ja verottaja ovat hävinneet lukuisia oikeusprosesseja käytettyjä autoja tuoneita tahoja vastaan.

Itse ratkaisullahan tässä asiassa on hyvinkin suuri merkitys huomioiden sen, että KHO:n ratkaisun myötä kymmenientuhansien tuontiautojen, jotka ovat tuotu vuoden 2008 jälkeen, autoverotus on ollut virheellinen, jonka johdosta tuontiauton vero leikkaantuu tuhansilla euroilla. Tämän myötä on odotettavissa tuhansia autoverotuksen oikaisuvaatimuksia, jotka oletusarvoisesti menestyessään aiheuttavat merkittäviä kuluja valtiolle. Tuontiauton ostaneiden henkilöiden tulee kuitenkin pitää mielessä, että ko. autojen verotuksen valitusaika on kolme vuotta verotuspäätöksen antamista seuraavan kalenterivuoden alusta. Tämän säännön myötä ei täten enää voi vaatia oikaisua vuonna 2011 tai aiemmin toimitetusta autoverotuksesta.

Tulee myös panna merkille, että KHO on oman arvioinnin ja harkinnan perusteella päätynyt perusteltuun lopputulokseen, mikä on huomion arvoista lähinnä siitä syystä johtuen, että yleensä tämän kaltaisissa asioissa kansallinen tuomioistuin pyytää ennakkoratkaisua Euroopan unionin tuomioistuimelta.

KHO:n ratkaisun myötä voi jäädä jännityksellä odottamaan seuraavaa lukua; sellainenhan on takuuvarmasti tiedossa.

08.01.2015 JON

Nordic LawWeb3- ja Fintech-oikeuden pioneeri