KKO 2016:79 – Urakoitsijan vahingonkorvausvastuu

Korkeimman oikeuden päätöksessä KKO 2016:79 kyse oli urakoitsijan vastuusta vahingosta, joka aiheutui sen alihankkijan tekemästä virheestä.

Tausta

Tilaaja A teki sopimuksen urakoitsija B:n kanssa bussivarikko- ja salibandyhallin rakentamisesta ns. laskutyöurakkana. Urakan yhteydessä B oli tilannut alihankkijaltaan hallin kattoon profiilipeltejä A:n hyväksymällä tavalla. Alihankkijan yrityksen tietokoneohjelman mitoitusvirheen vuoksi pellit eivät vastanneet sitä laatua, mitä tilauksen yhteydessä oli tarkoitettu. Peltien saapuessa rakennuspaikalle B tarkisti ne ainoastaan silmämääräisesti, eikä tämä tällä tavalla toimiessaan havainnut peltien virheellisyyttä, jonka seurauksena virheelliset pellit asennettiin hallin kattoon. Urakka valmistui marraskuussa 2007.

Maaliskuussa 2010 hallin katon rakenteissa havaittiin virheellisistä profiilipelleistä johtunut rakennusvirhe hallin katon painuessa lumen painon vuoksi alaspäin. Vastuunkohdentumisen osalta asiasta teki mielenkiintoisen se, että virhe havaittiin vasta urakan takuuajan päättymisen (15.10.2009) jälkeen.

A nosti tapahtuneesta vahingonkorvauskanteen B:tä vastaan koska tämän mukaan takuuajan päättymisen jälkeen syntynyt vahinko aiheutui B:n olennaisesta laiminlyönnistä. Käräjäoikeus tuomitsi vastaajana toimineen B:n vahingonkorvausvelvolliseksi tapahtuneesta koska rakennusurakan yleisten sopimusehtojen (YSE) nojalla urakoitsija vastaa kaikista urakkaan kuuluvista velvoitteista. Siten urakoitsijan vastuu voi kattaa myös takuuajan päättymisen jälkeen havaitut alihankkijoiden tekemät virheet. Vaikka hovioikeus hylkäsi B:n valituksen, nojasi se päätöksessään hieman eri perusteisiin kuin käräjäoikeus. Hovioikeuden mukaan B:n laiminlyödessä profiilipeltien laadunvarmistuksen, tämä on tehtävänsä laiminlyönnin seurauksena vastuussa alihankkijan tekemästä virheestä.

Korkeimman oikeuden ratkaisu ja perustelut

Korkeimmassa oikeudessa asian käsittely rajattiin koskemaan kysymystä B:n takuuajan jälkeisestä vastuusta rakennusurakan virheistä. Arvioinnin osalta oli selvitettävä, oliko B laiminlyönyt laadunvarmistuksen ja oliko mahdollinen laiminlyönti ollut olennainen. Siten korkeimman oikeuden päätös oli kaksivaiheinen:

Ensimmäinen vaihe – Onko urakoitsija laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen?

Korkein oikeus katsoi, ettei B:n vastuuta vähennä se, että A on hyväksynyt alihankkijan. Lisäksi korkein oikeus totesi, että asiaankuuluvien sopimusasiakirjojen perusteella B:n on tullut valvoa hankintojen laatua ja että asiakirjoissa oli nimenomaisesti viitattu teräsrakenteita koskeviin rakentamismääräyskokoelman ohjeisiin, joiden mukaan asiaankuuluva laadunvarmistus toteutetaan toimituserän valmistuksen valvontana tai jokaisesta toimituserästä otettavin näyttein. Siten nämä ehdot ovat tulleet sopimusosapuolia velvoittaviksi ja näin ollen korkeimman oikeuden mukaan B on laiminlyönyt sovitun laadunvarmistuksen tarkistaessaan profiilipellit ainoastaan silmämääräisesti.

Toinen vaihe – Onko laadunvarmistuksen laiminlyönti ollut olennainen?

Korkeimman oikeuden arvioidessa laiminlyönnin olennaisuutta huomiota oli kiinnitettävä siihen, kuinka paljon menettelyssä on poikettu asianmukaisesta laadunvarmistuksesta. B ei täyttänyt sovittua laaduntarkastusvelvollisuutta tämän tarkastaessa profiilipeltien laadun ainoastaan silmämääräisesti. Lisäksi korkein oikeus katsoi, että laadunvarmistuksen merkitys kasvaa, kun kysymys on sellaisen tarvikkeen tai osan hankinnasta, jolla on keskeinen vaikutus rakennuksen kestävyyteen tai käytön turvallisuuteen. Näin ollen korkeimman oikeuden mukaan B:n laadunvarmistuksen laiminlyönti on ollut olennainen. Korkein oikeus päätti olla muuttamatta hovioikeuden tuomiota ja urakoitsijana toiminut B tuomittiin vahingonkorvausvelvolliseksi aiheuttamastaan vahingosta.

Näkemyksiä

Korkeimman oikeuden ratkaisu on hyvä esimerkki siitä, kuinka vastuu kohdentuu laskutyöurakoissa. Pääsäännön mukaan urakoitsija on vastuussa rakennustarvikkeiden ja -osien laadusta, vaikka tilaaja maksaisikin viulut ja hyväksyisi urakoitsijan tekemän tilauksen. Siten ennen tarvikkeiden asentamista urakoitsijan tulisi huolellisesti tarkastaa etenkin sellaiset tarvikkeet, joilla on keskeinen vaikutus rakennuksen kestävyyteen tai käytön turvallisuuteen. Urakoitsijan ei kannata hyväntahtoisesti luottaa minkään sellaisen tarvikkeen laatuun, mitä tämä ei ole itse valmistanut tai tarkastanut. Muutoin urakoitsija saattaa joutua edellä kuvatun tavoin odottamattomista vahingoista vastuuseen.

Huomattakoon myös, että urakoitsijan ja tilaajan vastuunjaosta voidaan sopia pääsäännöstä poikkeavasti. Tällöin vastuista on sovittava tilaajan ja urakoitsijan välisissä sopimuksissa nimenomaisesti ja tyhjentävästi. Mahdolliset sopimukseen sisältyvät aukot tilkitään todennäköisesti alalle ominaisia sääntöjä noudattaen.

05.12.2016 JON