23. syyskuuta 2019 | Jon Hautamäki

vero & uutishuone

Tulevia veromuutoksia – Työpanososingot ja työsuhdeoptiot

Hallitus on työeläkelainsäädännön ja sairausvakuutuslain muuttamista koskevassa esitysluonnoksessa esittänyt työpanokseen perustuvan osingon sivukulukustannusten muuttamista. Luonnoksessa kaavaillaan myös muutosta sivukulujen maksuvelvollisuuteen tietyissä työsuhdeoptioiden merkintätilanteissa.

Aluksi on syytä mainita, että luonnoksessa mainitut muutokset eivät liity työpanososinkojen sekä työsuhdeoptioiden tuloverolain alaisiin seikkoihin, vaan työntekijän eläkelain ja työnantajan sairausvakuutusmaksulain alaisiin seikkoihin (ts. sivukulut liittyen palkanmaksuun). Luonnoksen taustalla on halu kitkeä ”kikkailua” työpanososingon muotoisella palkitsemisella, jossa työpanososingon saaja on saanut huomattavan edun verrattuna muihin tavanomaisiin palkitsemisen muotoihin välttäessään sivukulujen maksamisen. Vallitsevana ohjenuorana voidaankin pitää sitä, että sivukulut tulee maksaa kaikista suoraan työstä maksetuista suorituksista.

Erityisesti lääkäriyhtiöt ovat nykyisen lainsäädännön turvin voineet maksaa työpanososinkoa omistajilleen ilman, että siitä on tullut maksaa palkkaan liittyviä sivukuluja, joka on käytännössä tarkoittanut noin 25 % säästöä. Tästä taas on seurannut  taloudellista etua työpanososinkoja hyödyntävälle taholle.

Mikä muuttuu?

Tällä hetkellä työntekijän eläkelain 70 §:n mukaan osinkoa ei pidetä vastikkeena työstä, jonka johdosta työpanososinkoja nostamalla on pystytty saavuttamaan huomattavia säästöjä. Tämän edun tilkitsemiseksi luonnoksessa ehdotetaan työntekijän eläkelain 70 §:n 2 momenttiin lisättäväksi 4 kohta, jonka mukaan tuloverolain 33 b §:n 3 momentissa tarkoitettu työpanokseen perustuva osinko katsottaisiin vastikkeeksi työstä ja luettaisiin mukaan eläkkeen perusteena olevaan työansioon. Tämä tarkoittaisi käytännössä, että sivukulut maksettaisiin kaikista suoraan työstä vastikkeena maksetuista suorituksista. Jos ja kun kyseinen muutos tulee voimaan, onkin oletettavaa, että työpanososingon hyödyntäminen vähenisi merkittävästi.

Luonnoksessa kaavaillaan myös pienempää muutosta työsuhdeoptioiden sivukuluihin, jolloin tietyissä tilanteissa työsuhdeoptioiden käyttämisestä syntyvä etu luettaisiin sivukulujen piiriin. Tällä hetkellä työsuhdeoption käyttämisestä syntyvää etua ei lähtökohtaisesti pidetä vastikkeena työstä, koska työsuhdeoptiosta saatavan edun arvo määräytyy osakkeen arvonkehityksen perusteella eikä työntekijän työpanoksella ole välitöntä vaikutusta työsuhdeoptiosta saatavan edun määrään.

Kaavaillun muutoksen myötä, mikäli option merkintähinta on olennaisesti alempi kuin osakkeen käypä arvo option antamishetkellä ja etu käytettäisiin ennen kuin edun saamisesta on kulunut vähintään vuosi, olisi työsuhdeoptiosta saatava etu eläkkeen perusteena olevaa työansiota. Merkintähinta katsottaisiin merkittävästi alemmaksi, jos sovittu merkintähinta olisi alle 50 %:a option antamisajankohdan mukaisesta osakkeen käyvästä arvosta.

Työnantajille muutos tarkoittaa lähinnä sitä, että option käyttöajankohtana tulisi tarkastella, onko optiota luovutettaessa sovittu osakkeen merkintähinta merkittävästi alempi kuin option antamisajankohdan mukainen osakkeen käypä arvo ja onko alihintainen optioetu käytetty ennen kuin optioedun antamisesta on kulunut vähintään vuosi. Näin ollen etu otettaisiin huomioon työntekijän eläkelain alaisena ansiona vasta optioedun käyttöajankohtana, ei option antamisajankohtana, kuten nykyisin. Työnantajan tulee siis vastaisuudessa ilmoittaa työsuhdeoption käyttöajankohtana työntekijän eläkelain alaisen edun osuus tulorekisteriin. Muutos liittyy näin ollen siihen ajankohtaan, jolloin työnantajan tulee ilmoittaa annetut etuudet Verohallinnolle.

Lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1 päivänä tammikuuta 2020.

Artikkelin laatimiseen osallistui myös toimistomme lakimiesharjoittelija Johan Thodén.

23.09.2019 JON