Loot boxit ovat yleistermi erilaisille videopeleissä esiintyville laatikoille tai korttipakoille, joita avaamalla pelaaja voi hankkia pelin sisäisiä tavaroita. Loot boxeista saatavilla tavaroilla voi olla suurikin vaikutus pelin kulkuun tai vaihtoehtoisesti ne voivat tuoda vain kosmeettisia lisäyksiä peliin.

Loot boxeille leimallista on se, että ne ovat ostettavissa pelin sisäisellä valuutalla eikä pelaaja voi etukäteen ennakoida, mitä loot box sisältää.

Loot boxit ovat herättäneet närää pelaajien keskuudessa jo useamman vuoden ajan. Pelejä, joissa loot boxeja esiintyy, on alettu nimittää pilkallisesti ”Pay to win” –peleiksi.

Pelaajien näkökulmasta loot boxit ovat monilta osin epätoivottuja. Ominaisuuksistaan riippuen ne voivat vääristää pelikokemusta merkittävästi, kun rahalla ostetuilla lisäosilla heikompi pelaaja voi pyyhkiä vastustajillaan lattiaa (Pay to win). Lisäksi ärtymyksen määrä on ymmärrettävästi suuri, kun täysihintaisen pelin ostettuaan pelaaja huomaa, että osa hänen ostamansa pelin sisällöstä pitää avata erikseen pelin sisäisellä valuutalla, joka on ostettavissa oikealla rahalla (ns. mikrotransaktiot). Mikäli pelaaja ei halua ostaa pelin sisäistä valuuttaa oikealla rahalla, on hänen ansaittava pelin sisäistä valuuttaa pelaamalla puuduttavia tehtäviä uudestaan ja uudestaan (grindaus). Esimerkiksi Electronic Artsin Star Wars Battlefront II:ssa yhden sankarihahmon avaamiseen voi kulua 40 pelituntia. Mikäli pelaaja saisi työstään 10 euron nettotuntipalkkaa, yhden sankarihahmon avaamisen voitaisiin katsoa maksavan 400 euroa.

Sittemmin – pelaajien kritiikistä johtuen – Electronic Arts on muuttanut Star Wars Battlefront II:n mikrotransaktiojärjestelmää. Loot boxit ja mikrotransaktiot tuskin ovat kuitenkaan katoamassa minnekään – ne yksinkertaisesti tuottavat pelitaloille liikaa rahaa. Mikrotransaktioiden arvioidaan tuottavan esimerkiksi Electronic Artsille noin miljardin dollarin potin vuosittain.

Liiketaloudellisesti loot boxien toimintamalli on ymmärrettävissä. Asiakkaalle myydään täysihintainen tuote, jonka jälkeen asiakkaalle myydään kaupanpäällisiksi vielä vähän lisää tuotteen sisäisiä tuotteita.

Pelaajien onneksi – ja pelitalojen epäonneksi – loot boxit ovat laittomia – ainakin Suomessa.

Loot boxit arpajaislain näkökulmasta ja tehty tutkintapyyntö

Loppuvuodesta 2017 yksityishenkilö teki tutkintapyynnön poliisille Valve Corporationin Counterstrike: Global Offensive (CS:GO) sekä Electronic Artsin Star Wars Battlefront II – pelien loot boxeja koskien.

Tutkintapyynnön vastaanottanut poliisilaitos pyysi lausunnon loot boxien laillisuudesta Poliisihallituksen arpajaishallinnolta, jolle arpajaistoiminnan yleinen valvonta arpajaislain nojalla kuuluu.

Suomessa kaikkea uhkapelaamista säätelee arpajaislaki. Se takaa Veikkaukselle rahapelimonopolin ja pitää huolta, että tavara-arpajaisia järjestetään vain yleishyödyllistä tarkoitusta varten. Kaikenlainen muu uhkapelien tarjoamiseen liittyvä toiminta on kategorisesti kiellettyä.

CS:GO:n ja Battlefront II:n loot boxit sisältävät arpajaisten kolme leimallista elementtiä:

1) vastikkeellisuuden
2) sattuman; sekä
3) rahanarvoisen voiton.

Arpajaislain soveltamisalaan kuuluvat sellaiset arpajaiset, joihin osallistuminen on maksullista.

Peleistä riippuen, loot box on avattavissa joko pelaamalla tai mikrotransaktiolla. Mikrotransaktioihin voidaan käyttää joko sellaista pelin sisäistä valuuttaa, jota voidaan hankkia pelaamalla (game-play currency) tai ostaa oikealla rahalla (in-game currency).

Sellaiset loot boxit, jotka voidaan avata ainoastaan pelaamalla tai sellaisella pelin sisäisellä valuutalla (game-play currency), jota ei voi erikseen ostaa, eivät kuulu arpajaislain soveltamisen piiriin, koska vastikkeellisuuselementti puuttuu.

Mikäli loot box on avattavissa edes osittain sellaisella pelin sisäisellä valuutalla, joka on hankittavissa oikealla rahalla (in-game currency), vastikkeellisuuselementti täyttyy ja loot boxit voivat kuulua muiden elementtien täyttymisestä riippuen arpajaislain soveltamisalaan.

Sattuman käsitteestä on puhuttu arpajaisten ja rahapelien osalta aina tasaisin väliajoin. Etenkin pokerinpelaajia tuntuu hiertävän arpajaishallinnon tiukka laintulkinta.

Mikäli voitto perustuu kokonaan tai edes osittain sattumaan, täyttyy arpajaislaissa tarkoitettu sattumaelementti.

Voitto perustuu sattumaan aina, kun sattuman vaikutusta voiton määräytymiseen ei tietävin tai taitavinkaan pelaaja voi poissulkea. Edellä mainitusta johtuen pokeri – vaikka taitolaji se onkin – katsotaan rahapeliksi.

Loot boxin sisältöä ei paljasteta ennen loot boxin ostamista. Tämän johdosta sattuma-elementti täyttyy.

Loot boxien sisällön rahanarvoisuudesta

Arpajaisten keskeisimpiä seikkoja on rahanarvoinen voitto. Pelaaja ei voi vaihtaa loot boxin sisältöä rahaksi pelin sisällä. Uhkapelin käsite on nimenomainen syy sille, miksi videopelien ehdoissa yleensä aina mainitaan erikseen, että pelin sisäisiä tavaroita ei vaihdeta rahaksi.

Ajoittain pelaajalla on kuitenkin mahdollisuus muuttaa voittonsa rahaksi kolmansien osapuolien kauppapaikoilla – ja tämä muodostuu pelitaloille ongelmaksi.

Summat voivat nousta mittaviksi. Tämän artikkelin kirjoitushetkellä cs.money -alustalla erästä CS:GO-pelin M9 Bayonet -skiniä myydään hintaan 8 606,16 USD ja AWP-kiväärin skiniä hintaan 16 000 USD.

Yleensä kaupankäyntiä käydään kolmansien osapuolten alustoilla siten, että pelaaja, jonka Steam-tilin tavaraluettelossa on loot boxista saatu virtuaalinen tavara, asettaa kyseisen tavaran myyntiin kolmannen osapuolen kauppapaikalle. Myynti-ilmoituksen vahvistamiseksi myytävä tavara siirretään ”pelaajalta-pelaajalle”-vaihtoikkunan kautta myyjän Steam-tililtä myyntialustan Steam-tilille.

Tavaran ostaja ostaa tavaran kolmannen osapuolen kauppapaikalta ja maksaa tuotteen, jolloin kauppapaikka tilittää maksun myyjälle ja siirtää tavaran ”pelaajalta-pelaajalle”-vaihtoikkunan avulla ostajan Steam-tilille. Huomionarvoista on, että virtuaalinen tavara ei missään vaiheessa poistu Steamista, vaan ainoastaan tavaran hallitsija vaihtuu.

Valve Corporation – Steam-alustan omistaja ja CS:GO:n julkaisija – on kieltänyt sopimusehdoissaan pelin sisäisten tavaroiden kaupankäynnin kolmansien osapuolten kauppapaikoilla. Kiellosta huolimatta Valve on teknisesti mahdollistanut kaupankäynnin edellä mainitulla tavalla. Näin ollen Valven ja pelaajan välistä sopimusehtoa ei tarvitse arpajaishallinnon mukaan ottaa huomioon pelinjulkaisijan vastuuta arvoitaessa.

Tehty tutkintapyyntö – ovatko pelitalot syyllistyneet rikokseen?

Kaikki, mikä on rikollista, on laitonta. Kuitenkaan kaikki, mikä on laitonta, ei välttämättä ole rikollista. Rikoksia ovat vain rikoslaissa rikoksiksi määrätyt teot.

Rikosprosessissa jokainen tapaus on yksittäistapaus, joka ratkaistaan tapauskohtaisesti esitutkinnassa, josta vastaa pääsääntöisesti poliisi. Yleinen laillisuusvalvonta arpajaisia koskien kuuluu taaseen arpajaishallinnolle.

Koska rikosprosessi on aina tapauskohtaista, tutki poliisi vain CS:GO:n ja Battlefront II:n lainmukaisuutta liittyen edellä mainittuun tutkintapyyntöön.

Suomen rikoslain mukaan rikos katsotaan tehdyksi sekä siellä, missä rikollinen teko suoritettiin, että siellä, missä rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmeni. Esimerkiksi tilanteessa, jossa tahallisesti surmaamistarkoituksessa Ruotsista valtakunnanrajan yli Suomeen ammuttu luoti surmaa ihmisen, voidaan rikos katsoa tehdyksi Suomessa, koska rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus – kuolema – ilmeni Suomessa.

Internet-rikosten tekopaikaksi on yleensä katsottu se maa, jossa tekijä fyysisesti toimii tai josta sen toimintaa johdetaan sekä se maa, jossa palvelin sijaitsee.

Sekä Valve Corporationin että Electronic Artsin pääkonttorit sijaitsevat Yhdysvalloissa, josta niiden toimintaa myös johdetaan. Siitä, sijaitsevako Battlefront II:n tai CS:GO:n palvelimet Suomessa, ei ole tietoa. Koska yleensä suuret eurooppalaiset palvelinkeskukset sijaitsevat Saksassa, voidaan olettaa, että myös tässä tapauksessa palvelimet sijaitsevat mitä todennäköisimmin Suomen aluerajojen ulkopuolella.

Koska rikosta ei voida katsoa suoritetun Suomen alueella, on vielä arvioitava, onko rikoksen tunnusmerkistön mukainen seuraus ilmennyt Suomessa.

Tunnusmerkistö pitää sisällään rikoksen kuvauksen. Tapaukseen soveltuu rikoslain arpajaisrikosta koskeva 17 luvun 16 b §, jonka mukaan:

“Joka toimeenpanee muut kuin 16 a §:n 1 kohdassa tarkoitetut arpajaiset (rahapelit) ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa, on tuomittava, jollei teosta muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta, arpajaisrikoksestasakkoon tai vankeuteen enintään kuudeksi kuukaudeksi.“

Arpajaisrikosta koskevasta pykälästä voidaan huomata, että kyseessä on niin kutsuttu tekorikos. Rikokselta ei edellytetä minkään tietyn seurauksen syntymistä – kuten esimerkiksi henkirikoksissa – vaan pelkkä teon tekeminen sellaisenaan on omiaan synnyttämään rikosoikeudellisen vastuun. Esimerkiksi rattijuopolta ei edellytetä kolarointia tai muuta liikenteen vaarantamista – pelkkä promillerajan ylittäminen auton ratissa riittää.

Koska arpajaisrikokselta ei edellytetä seurausta, ei tässä asiassa ollut ylipäätänsä olemassa sellaista rikoksen tunnusmerkistön mukaista seurausta, joka olisi voinut ilmetä Suomessa. Näin ollen tehdyn tutkintapyynnön lopputulemana oli se, että Valve Corporationin ja Electronic Artsin ei voida katsoa tehneen rikosta Suomessa.

Koska arpajaisrikoksen maksimirangaistuksesta – enintään kuusi kuukautta vankeutta – on alhainen, eikä asiassa ollut näyttöä muista rikoslain soveltamisperusteista tähän asiaan, ei Electronic Artsiin tai Valve Corporationin voitu tässä asiassa soveltaa Suomen lakia. Sen johdosta esitutkinta päätettiin jättää aloittamatta.

Mikäli kuitenkin suomalainen pelitalo – tai pelitalo, jonka palvelimet sijaitsevat Suomessa – lisäisi ilman arpajaislaissa tarkoitettua lupaa peleihinsä loot boxeja, jotka täyttävät arpajaisten kolme edellytystä, aloittaisi poliisi mitä todennäköisimmin esitutkinnan.

Tämä asettaa suomalaiset pelitalot eriarvoiseen asemaan ulkomaisten pelitalojen kanssa. Mikäli pelin ansaintamekaniikka nojaa pitkälti loot boxeihin, kannattaa pelin kehittäminen ja julkaisu tehdä jossain muualla kuin Suomessa.

Loot Boxit

Työntekijöiden lukumäärän merkitys vahvistuu, kun arvioidaan henkilöperusteisten irtisanomisperusteen riittävyyttä

Työsopimuslaki uudistuu 1. heinäkuuta 2019

Eduskunnan viime vuonna hyväksymä uusi työsopimuslain muutossäädös astuu voimaan 1. heinäkuuta 2019. Muutoksen myötä henkilöperusteisen irtisanomisperusteen kokonaisarviointia tehtäessä työnantajan henkilöstömäärä on pykälätasolla huomioitu. Kyseinen lisäys ei sinänsä tuo muutoksia vallitsevaan oikeustilaan, mutta se painottaa pienen henkilöstömäärän merkitystä henkilöperusteisia irtisanomisperusteita arvioitaessa.

Työsuhteen henkilöperusteisen irtisanomisperusteen on jatkossakin oltava asiallinen ja painava, eikä muutossäädös laske irtisanomiskynnyksen alarajaa. Kuten tähänkin asti, on jatkossa yhtä lailla sovellettava kaikki seikat huomioon ottavaa kokonaisarviointia irtisanomisperusteen mahdollisesta täyttymisestä. Täten jää tuomioistuinten näytettäväksi, millaisia vaikutuksia muutossäädöksestä mahdollisesti seuraa tulevaan oikeuskäytäntöön.

Hallituksen esityksen (HE 227/2018 vp) mukaan pieni henkilöstömäärä saattaisi henkilöperusteista irtisanomisperustetta arvioitaessa korostua esimerkiksi sellaisissa tapauksissa, joissa työpaikan ilmapiiri on pahoin tulehtunut työntekijän sellaisen menettelyn seurauksena, jota voidaan pitää työsuhteeseen liittyvien velvoitteiden vastaisena.

Pienen henkilöstömäärän merkityksen korostumisesta mahdollisesti seuraavaa helpotusta irtisanomiskynnyksen ylittämiseen rajoittuisi kuitenkin sellaisiin tilanteisiin, joissa työntekijän menettelyllä on työnantajan pienen koon seurauksena olennainen vaikutus jälkimmäiseen, ja tämäkin vasta siinä kohtaa, kun työntekijän rikkomus tai muu olosuhteiden muutos on voitu todeta olevan vähäistä suurempi. Tällaista muutossäädöksen mahdollista vaikutusta ei siten tulisi nähdä työntekijän asemaa nakertavana, vaan kysymys on lähinnä työnantajapuolen liikkumavaran maltillisesta lisäyksestä erityistapauksen ollessa käsillä.

Lopuksi mainittakoon, että myös työttömyysturvalain muutossäädös astuu voimaan 1. heinäkuuta 2019. Jatkossa työttömyysetuuden korvaukseton määräaika, eli ns. karenssi, on 60 päivää (aiemmin 90 päivää) työsuhteen päättymisen jälkeen, mikäli työnantaja päättää työsuhteen työntekijästä johtuvasta syystä.

Mikäli kaipaat apua työoikeudellisissa asioissa, autamme mielellämme!

Uutisen laatimiseen osallistui myös toimistomme lakimiesharjoittelija Jere Lehtimäki.